Kuten edellisinäkin kertoina, on vuoden vaihtuessa hyvä katsella hetki taaksepäin. Vuosi 2014 oli oikeastaan ihan hyvä vuosi. Se sisälti paljon onnistumisia, iloa, pettymyksiäkin, mutta suruja ei onneksi juurikaan ollut. Ja nopeasti meni, ylihuomenna on jo 1.1.2015, huimaa!

Aloitin tammikuussa koulun ja tein kesän jo ennestään tutussa paikassa töitä. Koulussa olen viihtynyt tosi hyvin ja eka pidempi harkkakin jo takana. Kesälomalla vaihdettiin auto, mikä on ollut tosi mieluminen ja kiva koirien kanssa. Tehtiin myös reissu Prahaan. Koirat olivat terveitä koko vuoden, mitä nyt joku pieni mahapöpö oli viime talvena.

Jillan kanssa tämä vuosi oli yksi hienoimmista harrastusten parissa. Tavoitteena agilityn puolelta oli saada nolla. Se tavoite ylittyi, sillä saimme luokkanousuun vaadittavat kolme nollaa ja kakkosistakin on jo yksi. Jos en ihan valehtele niin vuoteen 2014 mahtui agikisoista 13 rataa, joista saimme tuloksen 5. Siis kolmetoista! Tokon puolelta toivoin, että saisimme ne kaksi puuttuvaa Avo1-tulosta, jotta saisimme koularin. Keväällä näytti siltä, että saamme vain kakkostuloksia, vaikka kuinka treenattiin. Syksyllä sitten onnistuttiin peräjälkeisissä kokeissa saamaan ykköset. Näyttelykehiä oli tarkoitus käydä muutama ja ne käytiin. "Vaatimattomasti" erkkari ja maailmanvoittaja. Erkkarista eri/4 sa ja mv:stä eh. Mutta hienoa oli se, että Jilla sai erkkarissa jälkeläisluokan kasaan mikä sai kp:n ja oli rop. Meillä oli myös kasvattajaluokat molemmissa näyttelyissä.

Tamskun oli tarkoitus vain käydä Jillan mukana treeneissä ja kisoissa. Se teki kesällä hienoja ratoja, mutta juoksutauon jälkeen nyt loppuvuodesta huomasin, että paljon on vielä treenattavaa. Tuloksellisesti saimme lähinnä hylkyjä, mutta myös yhden hienon vitosen. Tokon puolelta oli tavoitteena käydä kokeessa ja saada tulos. Tämä tavoite täyttyi, sillä syksyllä uskaltauduimme kokeeseen ja vaikka pisterivissä oli yksi 0, niin saimme hyvän kakkostuloksen (158,5p). Olin tosi tyytyväinen! Näyttelykehistä oli ajatuksena, että jospa saisimme puuttuvat cacibit. Tamsku kävi kolme näyttelyä suomessa: Joensuu (pn2, cacib), erkkari (eri) ja mv (eri). Eli toisen suomen cacibin saimme, mutta ulkomaan cacibia ei, sillä emme edes tehneet yhtään reissua suomen rajojen ulkopuolelle Tamskun kanssa.

Tärkein tavoite näkyi olevan kuitenkin kokonaisuudessaan se, että meillä olisi hauskaa ja tehdään siitä mistä tykätään. Ja niinhän me tehtiin.

Suurimman pettymykseni arvaa varmaan jokainen. Meille ei tullutkaan pentuja. Enkä saanut siten pentua itsellenikään. Vaan jos jotain on tämä vuosi opettanut, niin sen että sitkeys palkitaan. Jillakin nousi agilityssä kakkosiin, kun teimme sen eteen töitä. Lääkelaskutkin meni läpi, vaikka tuntui, että teen hirveästi töitä ja sekään ei auta. Tärkeitä ovat ne ihmiset, joille olen näiden pettymysten keskellä voinut soittaa, kiitos! Sisulla siis jatketaan kohti ensi vuotta ja pentukin toivottavasti minulle suodaan.

En tiedä pitääkö kävijälaskuri blogissa paikkaansa, mutta sen mukaan täällä käy mukavasti ihmisiä lukemassa. Se onkin yksi syy, miksi tykkään tätä päivitellä. Tämä oli tämän vuoden päivitys numerolla 99, saisinkohan ensi vuonna sata rikki?

Varmasti jäi jotain kirjoittamatta, mistä olisi pitänyt mainita. Kiitoksen aihetta riittäisi vaikka kuinka monelle ihmiselle! Meillä on ollut mukavia kisareissuja, treenejä, lenkkejä ja vaikka mitä meidän kavereiden kanssa. Ensi vuonna jatketaan!

Ihan kohta voi sanoa heipat tälle vuodelle ja alottaa seuraavaa. Alla Jillan tyylinäyte.

Iloista tulevaa vuotta jokaiselle :)