Blogin päivitys on vähän jäänyt, kun on ollut sen sata rautaa tulessa tässä viime päivinä. Ja ajatukset aikalailla muualla. Pakko kuitenkin kertoa, että postiluukusta tipahti todistus, eli olen nyt ihan virallisesti kennel Sabletail's toinen kasvattajista.

Kennelnimen yhteydessä vielä pentujutuista. Suunnitelmia on ollut, mutta niiden osalta meillä on ollut ihan todella huono tuuri. On asioita mihin ihminen ei voi vaikuttaa ja sitten on yksinkertaisesti vain huonoa onnea matkassa. Koska oma pentukuume on kova ja suuri toive olisi saada Jillan jälkikasvusta jatkoa, on nämä pettymykset olleet suuren suuria harmituksia. Mutta ehkä se juuri kertoo sitten siitä, että tämä asia on itselle niin tärkeä. Katsotaan saadaanko kasvatteja lähitulevaisuudessa vai joskus sitten myöhemmin.

Kuitenkaan minulla ei ole kiire saada pentua, koska Jillaakin odotin kauan ja se kyllä palkittiin parhalla mahdollisella tavalla :). Sitten toisaalta sen tietää, että ottaa sitä minkä pennun vaan, se on kyllä sitten rakas. Vaikka tykkään harrastaa (ja kilpaillakin) niin yhtä tärkeitä ovat kaikki koirat, titteleillä tai ilman. Kelpiepentu on haaveissa tietyisti, mutta jos en "omistani" saa niin sitten pitää katsoa uudelleen. En tarkoita etteikö muut osaisi hyviä kelpopentuja kasvattaa, mutta jos ei omia saa niin ehkä sitä katsoo asioita laajemmin ja antaa tilaa muille haaveille (esim. heelerille..). Aika näyttää! Niin, sikäli kiire sillä pentuhaavella on, että nämä meidän tytöt menee kohta liian vanhaksi pentusuunnitelmien osalta.

Sen tiedän, ettei koirien kasvattaminen ole ruusuilla tanssimista (todellakin tiedän..). Tässä lyhyellä (kahden pentueen) kokemuksella on koettu tunteita laidasta laitaan - suurta iloa, riemua, pettymyksiä, huolta, murhetta ja kaikkea mitä niiden välille mahtuu. Ja onhan meillä joskus ollut myös hyvä tuuri, kuten Jillan sektio ainokaisen pennun kohdalla, joka kuitenkin meni sitten ihan hyvin.

Parhamme aina näissä hommissa yritetään. Täytyy sanoa että mahdollisimman paljon olen yritäänyt "antaa" meidän kasvattien omistajille (tukea, apua, jne..) mutta sekin pitää sanoa, että paljon olen myös sieltä suunnalta saanut. Kiitos vain, ilman yhteistyötä tästä(kään) ei tulisi mitään.

Tulipa pitkä ja ehkä sekavakin päivitys, mutta tämän kennelnimen yhteydessä tuntui, että edes jotain pitää asiaan liittyen kirjoittaa. Vaikka tässä oli vain murunen, paljon tulee kaikkea mieleen, mitä olisi voinut kirjoittaa vielä lisää..

Elastisen sanoin "jos ois helppoo, kaikki tekis niin"

tov.jpg

Mama-koira Jilla

11051947_10205884635189420_4816637089168