Täällä ollaan, vaikka hiljaista on ollut. Oma polvi taittuu edelleen vaan sen 30 astetta, mutta viikon päästä on lääkäri ja toivottavasti saisin vähän lisää liikkumavaraa. Kovin on ollut totuttelemista elää don joy-tuen kanssa, mutta ehkä tähän on jo vähän tottunut.
Ollaan Jillan kanssa muutamana iltana käyty tuossa pururadalla kävelemässä, ihan hiljaa ja ihan vähän aikaa. Ekalla kerralla Jillan ilme oli hyvä kun kävelyvauhti oli murto-osa siitä mitä yleensä :D. Mutta sekin vaistoaa että olen "rampa" kun kävelee hihnassa niin nätisti kun osaa - niinkauan kun kissaa ei ole näköpiirissä ;).
Koirat ovat kyllä päässeet juoksemaan milloin mihinkin, tässä Tamsku poseeraamassa :)
Kommentit