Viime perjantaina lähdettiin matkaan kohti Tampereen aluetta kahdella henkilöautolla, luonnollisesti myös kahdella kuskilla sekä viidellä nuorella ja kuudella koiralla. Ihan hyvin mahduttiin autoon ja matka menikin nopeasti.

Lauantaina oli agilityradan vuoro, Kari Jalosen rata olikin oikein mukava. Jillan kanssa saatiin radalta hylky, mutta meidän toiseksi kisaksi se meni ihan kivasti. Alku meni pipariksi, sillä Jilla tuli ekan hypyn ali (jätinköhän liian lähelle?) ja toinen virhe renkaan sivusta ja kolmas kepeiltä. Onnistumisia oli kontaktit (A ja puomi) sekä lähtö (pysyi paikallaan) ja hypyt sitä ekaa lukuunottamatta (ei roiskinut rimoja). Mutta molemmille jäi ihan hyvä mieli. Meidän porukasta moni teki kyllä hienoja ratoja! Kyllä tässä vielä varmaan joku kisa katsotaan Jillalle, kun lisenssikin on maksettu.

Sunnuntaina oli vuorossa toko Marja Ala-Nikkulan tuomaroitavana. Luoksepäästävyys sujui ok, ja paikkamakuukin meni hienosti vaikka Jilla otti selvästi vähän painetta viereisestä labbiksesta, joka haukkui. Itse jännitin siinä kohtaa varmaan niin kovin, että unohdin hengittää :D.

Olin luvannut Jillalle, että jos se saa ykköstuloksen, niin euron juusto on taattu mäkkäristä. Löysinkin euron kolikon maasta, liittyköhän se hampparilupaukseen?!

Yksilöliikkeitä saatiin odotella aika kauan, sillä Jilla oli ihan lopussa. Vetoleikki ennen kehään menoa toimi kyllä hyvin, sillä Jilla teki töitä täysillä ja tarkasti. Tässä meidän pisterivi:

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 9

Seuraaminen taluttimetta: 9

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10

Luoksetulo: 10

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

Estehyppy: 9

Kokonaisvaikutus: 10

Yhteensä 192 pistettä ja KP sekä 1. sija!!

Lopullisia pisteitä jännitettiin ihan palkintojen jakoon saakka ja olin tietysti tosi tyytyväinen Jillan työskentelyyn. Meidän tuloksella irtosi alokasluokan Suomen mestaruus! Wow! En olisi kyllä ihan heti uskonut, enkä tiedä ymmärränkö vieläkään :D. Kaikki meidän porukasta sai tuloksen :).

Kyllä tuo toko kovasti tätä ohjaajaa vielä jännittää, en voi mitenkään sanoa tokon (kilpailemisen) olevan rentoa ;). Mutta ehkä se jännitys kuuluu asiaan, muutenhan elämä kävisi tylsäksi.

Kotimatkalla Jilla sai luvatun hampurilaisen, tosin hesestä, voitte kuvitella kuinka mielissään se oli syödessään palkintoaan.

Kotona oltiin vasta tosi myöhään illalla, reissu oli rankka mutta mukava. Kiitos kouluttajille ja matkaseuralle!

Nää kuvat otettiin nyt illalla, ja sen kyllä huomaa, mutta ovathan ne parempia kun ei mitään...

Nyt me Jillan kanssa yritetään saada se viimeinen Alo-ykkönen ja sitten kuono kohti Avo-luokkaa.......