Nyt blogihaasteen pariin. Vaikka on tämä arkikin välillä aika haastetta. Kerron yhdestä aamusta - heräsin siihen, että Jilla hyppää äkkiä sängystä alas ja oksentaa meidän makkarin lattialle. Siinä ne siivottuani olin tyytyväinen, että pennulla ei ollut yön aikana käynyt vahinkoja. Käytin tytöt ulkona ja takaisin tullessa eteisessä pyyhin Hildan tassuja ja käskin Jillaa odottamaan. Mitä vielä - mammakoira ajatteli ettei hänen tarvitse totella ja juoksi sänkyyn jatkamaan uniaan. Ei muuten, mutta lakanat oli toissapäivänä vaihdettu ja sitä kuraa oli ihan kiitettävästi sitten siinä. Voi tätä koiranomistajan onnea, heh!

Mutta asiaan. Blogihaasteeseen kuuluu 11 kysymystä, mutta sovellan sen verran, että vastaan nyt kysymyksistä viiteen ja teen seuraavalla kerralla loput. Näin ei tule liikaa luettavaa kerraksi ja saan aihetta päivittää useammin :-) Kiitos haasteesta menee tähän blogiin! http://slakki.blogspot.fi/

1. Millä perusteella ja miten olet päätynyt valitsemaan sen rotuisen/rotuisia koiria, joita sinulla nyt on?

Ihan ensin olin ottamassa bordercollieta ja sitten tuli ajatus kelpiestä. Punnitsin ja mietin ja lopulta vaaka kääntyi kelpien puoleen. Halusin harrastuskoiran, jonka kanssa voisin kokeilla eri lajeja. Kilpailin silloin ahkerasti junior handlerissa, mutta rodun ei tarvinnut olla "näyttävä". Turkinlaitto ei ole minun juttu. Meillä oli siihen aikaan shelttejä ja pameinkoirat (FCI 1-ryhmä) on aina ollut kaikista lähimpänä omaa sydäntä. Tykkäsin kovasti niistä kelpieistä, joihin olin päässyt tutustumaan ja rotu vei mennessään.

Heelerin hankinnasta vasta vähän kirjoittelinkin. Kun kelpieitä ei minulle kuulunut, tuli hyvä aika toteutta yksi haaveistani. Jo pääsiäisenä 2014 katselin heelereitä "sillä silmällä" ja toivoin että sellainen olisi joskus minullakin. Menin aina heelerin nähtyä rapsuttelemaan ja ihastuin rotuun. Tietysti kaikki on omia yksilöitä, mutta pieni, lyhytkarvainen paimenkoira, sopivan täpäkkä ja iloinen, sellaisen kuvan minä sain.

Jos kävisin kirjoittamaan pitkän kaavan mukaan, niin siihen menisi koko ilta, mutta tässä nyt lyhyesti. Kelpie on kaikinpuolin tutumpi ja mielenkiinto rotua kohtaan on edelleen kova. Heelereistä on vielä paljon opittavaa (on toki kelpieistäkin), mutta kokoajan kokemusta karttuu.

2. Mitkä ovat sellaisia koirarotuja, joita et ikinä haluaisi edes harkita itsellesi ja miksi?

Koskaan ei voi sanoa "ei koskaan", mutta en näkisi itselläni mitään rotua, joka vaatii paljon turkin hoitoa. En oikein osaa trimmata (korkeintaan sheltin korvakarvat, jos enää niitäkään) eikä ole edes sinällään kiinnostusta opetella. Vinttikoiria en myöskään näkisi itselläni, koska tykkään paimenkoiralle tyypillisemmästä halusta tehdä "töitä ihmiselle". Myöskään laumanvartijat tai kovan riistavietin omaavat eivät ehkä olisi taipumustensa puoleen minulle sopivia.

3. Onko jokin koiraharrastuslaji (tai kenties jokin, mikä ei liity koiriin), jota haluaisit vielä joskus harrastaa tai joka olisi haaveissa, mutta jota et pysty jostain syystä harrastamaan vaikka haluaisitkin?

Oikeastaan kaikkia niitä lajeja olen voinut harrastaa/kokeilla joita olen halunnutkin. Tämä ei nyt ehkä ole sitä mitä kysymyksellä haettiin, koska kasvattaminen ei ole "laji". Mutta se olisi haaveissa!

4. Onko omassa rodussasi jotakin, mikä on jopa saanut sinut harkitsemaan rodun vaihtamista?

Kelpiestä en vaihtanut sen takia heeleriin etten enää pitäisi rodusta. Tykkään valtavasti sekä kelpieistä että heelereistä rotuna ja juuri nyt en osaisi ajatella että vaihtaisin näistä pois.

5. Mitkä ovat hyvät sekä huonot puolet koirien omistamisessa?

Hyviä puolia on paljon. Ne mahdollistavat harrastuksen. Niiden kautta olen saanut ystäviä, kavereita ja tuttavia. Tuovat paljon iloa elämään kaikinpuolin.

Huonoja puolia on ne surut ja murheet mitä eläin tuo aina mukanaan. Liittyen näihin tilanteisiin, kun hätä on suuri, jos vaikka koira sairastuu. Ne toisenlaiset huonot puolet liittyy taas siihen kun aamulla kello soi, on pimeää sekä sataa ja koira(t) pitää viedä ulos. Jippii. Mutta ilman en osaisi olla :-)